Olimme etsimässä uutta kotia Italiassa.
Adrianmeren rannalla Marchen alueella, asuntojen katsomisen välillä lähdimme ulkoiluttamaan koiriamme. Liukastuin ja kaaduin oikealle polvelleni murtaen sen kuin näkkileivän. Kaikki ympärillä olevat ihmiset pysähtyivät. Joku toi vettä, toinen jotain pääni alle. Jääpalapussi ilmestyi polvelleni. Yksi piti minua kädestä ja jutteli rauhoittavasti. Toiset soittivat ambulanssia. Hieman häkeltyneenä seurasin kanssa ihmisten huolehtivia toimia.
Vaikka koiramme innokkuus ja epäkäytännölliset jalkineeni murskasivat polveni, vei tämä kokemus jalat altani myös kuvaannollisesti. Asuntojen katsominen viivästyi hieman leikkauksen ja toipumisen takia. Kipsi jalassani kuitenkin palasimme Marcheen.
Avasin asunnon oven. Huoneistosta henki rauha ja hyväntahtoisuus. Terassilta oli laaja näkymä Adrianmerelle, pienen pieni kylä pienellä kukkulalla. Kyllä sen tietää. Se on tässä, se uusi kotimme Italian Marchessa. Meri, meren anti, kumpuilevat maastot, ihmiset, elämän helppous ovat ajatuksia, jotka valtaavat mieleni Marchessa. ”Yhteisöllisyyteen ja joustavuuteen perustuva selviytymisentaito, joka ei erota vaan yhdistää, tehden elämästä helpompaa”. Näin osuvasti kuvaa rakas ystäväni Eija tarkoittamaani elämän helppoutta.
Olemme saaneet jo tuta Marchen voiman, joka on sen ihmisissä. Jo kahdesti on rankkasade tuonut tulvat ja valtavan liejun määrän. Katastrofi, joka vei monelta kaiken. Kuitenkin kaiken karuuden keskellä nämä ihmiset hämmästyttävät. Tuhot raivataan nopeasti, yhdessä vapaaehtoisvoimin. Ihmiset auttavat toisiaan kaikin mahdollisin tavoin.
Olemme tutustuttaneet paikallisia suomalaisiin makuihin, kuten korvapuustit, vorschmack, savustettu kala, mämmi, Runebergin tortut. Me taasen olemme saaneet tuorepuristettua mehua, suussa sulavia leivonnaisia, talomme teurastajan tekemiä herkullisia leikkeleitä, makkaroita, jälkiruokia, viinejä.
Kasvimaamme antia ovat jo artisokat, viikunat, viinirypäleet. Paljon on vielä oppimista, kiitollisia aina auttavaisista, kursailemattomista naapureista. Oppimista on myös italian kielen haltuunotossa. Koemme vajavaisuudessammekin olevamme tervetulleita yhteisöön. Odotan innolla kaikkea uutta tulevaa, opittavaa, koettavaa, muistoja säilöttäväksi.
Aurinko hellii meitä, aamutuimaan kalastajat merellä, naapuritilan vanha isäntä toi meille aamiaismunat kanalastaan.
Seison tukevasti ja olen äärettömän kiitollinen, että Marche vei jalat altani.

Teksti ja kuvat: Anu Beranger