Tombola on italialaisille joulunpyhien tyypillisintä viihdettä, se tuo koko perheen yhteen.

Joulupäivä, mutta myös uudenvuodenaatto ja kaikki tilaisuudet, joissa vietetään paljon aikaa ruokapöydän ääressä sukulaisten ja ystävien kanssa, ovat oikeita hetkiä tombolan pelaamiseen. Yksi kierros tombolaa (Una partita di tombola) onkin hyvä tekosyy jäädä pöydän ääreen jatkamaan herkkujen ja vino-cotton nauttimista lounaan ja illallisen välissä.

Tombola on italialainen vastine kansainväliselle bingolle ja sitä pelataan niin eteläisessä kuin pohjoisessakin Italiassa.

Pelin kulku

Tombolassa pelinumeroita on 90. Jokaisella pelaajalla voi olla yksi tai useampi pelikortti, joka sisältää 15 numeroa. Jokaisesta pelikortista osallistujien on maksettava pieni rahasumma tai muu symbolinen vastine, kerätty summa jaetaan palkinnoksi voittajille pelin kulun aikana.

Krupieerin roolissa oleva pelaaja on vastuussa kupin tai pussin sisältämien numeroiden poimimisesta. Jokaisen numeron kohdalla pidetään peukkuja omille numeroille, lisäksi jokaiseen numeroon liittyy taikauskoa ja unien tulkintaa. Tietysti jokaiselle numerolle on annettu myös nimi, “naisen jalat” 77, “pelko” 90, “äiti” 52, jne. numeroiden nimet vaihtuvat sen mukaan, millä alueella Italiassa ollaan. Yleisin on kuitenkin Napolilainen “La smorfia”.

Pelikortin numerot peitetään pavuilla, kikherneillä, linsseillä, pastalla tai pähkinän kuorilla. Pelin ehdoton voittaja on se, joka tekee tombolan, eli se, joka peittää ensimmäisenä kaikki korttinsa numerot. Ennen tombolaa, muut pelaajat voivat kuitenkin voittaa pienempiä palkintoja. Voittoja saadaan peittämällä kaksi tai useampia numeroita samalla rivillä.

Tombolan historiaan

Tombolan peluu tuli julkiseksi Napolissa vuonna 1734, kun Napolin ja Sisilian kuningas Kaarle III Bourbon halusi tehdä pelin julkiseksi, sillä tombolaa oli pelattu kuningaskunnassa vain salaisesti. Ajatuksena pelin virallistamisessa oli tietysti raha, näin laskettiin, että pelaajia voitaisiin verottaa ja siten varmistaa uusi merkittävä tulonlähde kuningaskunnalle. Gregorio Maria Rocco, dominikaaninen munkki kuitenkin vastusti tombolan pelaamista, koska peliä pidettiin harhaanjohtavana ja moraalittomana nautintona. Kaarle III onnistui laillistamaan kuitenkin pelin lupaamalla, että peli keskeytettiin joululoman ajaksi, jotta uskonnon harjoittajat eivät häiriintyisi rukouksessa. Isä Roccolla oli suuri vaikutus napolilaisiin ja Alexander Dumasin mukaan hän oli voimakkaampi Napolissa kuin pormestari, arkkipiispa ja jopa kuningas.

Tombola on puhdas tuuripeli, siihen ei ole strategioita tai taktiikkoja joista olisi apua pelin kulkuun. Voittoon vaaditaan nopeita hoksottimia, reaktiokykyä ja tietysti paljon onnea. Usein nämä asiat unohtuu ja italialaisessa tombola pöydässä alkaa ”joulu tragedia” tai ”joulunäytelmät”. Krupieeria syytetään huijauksesta, keskustelun sävy ja äänenkorkeus nousee ja kädet viuhtovat mitä lähemmäksi “ tombolaa” päästään. Lopuksi huuto on voimakasta ja keskustelu erittäin vilkasta. Onpa jopa syntynyt suuria perheriitoja, jotka tietysti unohtuu mammojen herkkupatojen ääressä.

Sanotaan Onnettaren ( Signora Fortunan) olevan sokea. Hyvää pelionnea jouluisessa pelipöydässä!