”Jumala varjelkoon minua keväästä! Kylmä ja köyhä se on, mutta niin kaunis, että raastaa sydämen rinnasta.”

Näin lausui Melker Melkerson Astrid Lindgrenin kirjassa Saariston lapset.

On maaliskuun alku, ja keski-Italiassa kevät alkaa näkyä puutarhoissa, puistoissa ja taimitarhoilla, jotka ovat pullollaan kevään kukkauutuuksia.

Kun tulppaanit, narsissit ja iirikset aloittavat keväisen kukkaloistonsa puutarhoissa, mimosa loistaa keltaisena houkutellen vielä pöpperöisiä pörriäisiä luokseen ja juudaksenkukkapuut ovat nupullaan, tuntuu, että energiakriisitalvi alkaa olla takanapäin ja että on aika kääntää kalpeat kasvot aurinkoon ja antaa sen lämmittää kohmeista oloa!

Italiaa vaivaa ennätyksellinen kuivuus, joka uhkaa tehdä tulevasta keväästä ja kesästä hyvin vaikean. Erityisesti pohjoisen suuret joet ja järvet ovat jo hätää kärsimässä; miten ratkaista maataloudessa kipeästi tarvitun kasteluveden puute kesällä, kun talven sateet ja lumen jäivät taas tulematta.

Marchen maakunnassa tilanne on parempi, mutta koko kuluneen viikon kestäneet tasaiset sateet ovat silti olleet kovasti tervetulleita. Joka tippa tarvitaan, kun pitkä ja kuuma kesä taas saapuu.

Sanotaan, että kevät on toivon aikaa. Jokavuotinen luonnon herääminen saakin aikaan toivoa ja hyvää mieltä, se on kuin piristysruiske talven jälkeen!

Näinä maaliskuun viikkoina, auringon laskiessa taivas hohtaa pitkään hyasintin sinisenä. . Mustarastaat huhuilevat vielä paljailla puiden oksilla ja vehnänoras pelloilla on kirkkaanvihreää ja mehevää. Persikkapuut ovat jo vaaleanpunaisten kukkien peitossa . Yöt ovat vielä kylmiä, mutta aamuauringossa lämmittelevien pikkulintujen ilo tarttuu ihmiseenkin, joka riisuu ehkä kailahuivinsa, avaa tiukasti napitetun takkinsakin ja huokaisee: tervetuloa takaisin, ihana kevät!