Olen asunut Italiassa jo 23 vuotta. Joulun aika on se hetki vuodesta, jolloin lapsuuden muistot ja kaipuu kotimaahan kasvavat. Aluksi ikävä oli suuri, ja monin tavoin yritin tuoda esiin omia tuttuja asioita Suomen joulusta ja samalla sopeutua uusiin perinteisiin ja tapaan viettää joulua täällä. Vuosien ja lasten myötä olen kasvanut yhä enemmän italialaiseen jouluun, ja erilaiset perinteet ovat sekoittuneet ja saaneet uusia muotoja. Pikkuhiljaa olen rakastunut niihin, eikä koti-ikävä ole enää niin voimakas – vaikka ikävä perhettä on aina.

Yksi lapsuuteni tärkeimmistä perinteistä olivat joulukalenterit. Kotona äiti ripusti seinälle suuren säkin, josta roikkui naruja, ja jokaisessa oli numero. Niissä oli yllätys jokaiselle päivälle. Se oli niin jännittävää! Myös perinteinen suklaakalenteri, jossa samat kuviot toistuivat vuodesta toiseen, sekä ihana tavarakalenteri, jossa oli folio päällä ja joka piti rikkoa, jotta yllätyksen sai esiin, kuuluvat rakkaisiin muistoihini. ❤

Täällä Italiassa olen tuonut kalenteriperinteen mukanani alusta asti. Myös joulumusiikki, piparkakut, tonttulakit, tonttuovet, pikkujoulut, suomalaiset suklaat, riisipuuro, tortut ja niin edelleen ovat tulleet tutuiksi italialaisille ystäville ja sukulaisille.

Kotona erilaiset joulukalenterit ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi meidän perheemme joulua. Olen ommellut lapsille kalenterisäkin, muistaen omaa lapsuuttani, ja sen myötä meille muutti myös komerotonttu, joka on uskollisesti tuonut yllätyksiä koko perheelle joulusta toiseen! Tonttuovi on asennettu säkin yläpuolelle, ja itse tonttu asuu nykyään (muuton jälkeen) kalenterin alla pienessä kaapissa. Yllätykset ilmestyvät tavallisesti yön aikana, ja joskus ne voivat olla myös humoristisia – vaikka peruna tai kuplamuovia – ja välillä mukana on myös hienompia lahjoja.

Lisäksi on isän tekemä sukka/lapanenkalenteri lapsille, ja välillä lapset ovat tehneet meille vanhemmille omat kalenterinsa. Mukana ovat tietenkin myös perinteiset suklaakalenterit. Välillä olen leiponut lapsille myös pulla- tai keksikalentereita, joista he ovat pitäneet kovasti. Kalentereissa vain mielikuvitus on rajana – ideoita on vaikka kuinka paljon!

Rakastan Italiassa myös loppiaisen perinnettä, jolloin takan reunat täyttyvät pulleista sukista, jotka loppiaiseukko Befana täyttää yön aikana. Suomalaiset villasukat sopivat siihen oikein hyvin – niihin mahtuu paljon yllätyksiä! Sukista voi löytyä vaikka mitä: leluja, ruokaa, hygieniatuotteita, koulutarvikkeita, karkkeja, suklaata, hedelmiä, vihanneksia… Sipulit ja hiili muistuttavat, jos ei ole ollut täysin kiltti kuluneena vuonna – niitä on onneksi vain vähän. 🤭

Haluan toivottaa kaikille hyvää ja tunnelmallista joulua – ja toivottavasti myös lumista! (Lumi on se, mitä kaipaan aina.) ❄️❄️

Heljä Kokko, Sora, Italia