Ensimmäinen luukku vie meidät Mirjan italialaiseen joulumuistoon.

Jouluinen Italia

Tutustuminen vieraisiin maihin ja kulttuureihin tapahtuu historian ja juuri kulttuurin kautta. Jo varhaisesta lapsuudestani tunnen kirjallisuuden ja oopperamusiikin kautta italialaisten dramaattisuuden. Isäni lauleskeli Rigoletton aarioita ja äitini lempitenori oli tietysti Caruso. Iskelmistä ja napolilaislauluista taas löytyi ilo ja kepeys. Ja viimeistään iltojen antipastotarjoiluista tuli tutuksi italialaisten suorastaan tolkuton ylenpalttisuus… kaikki nämä piirteet ovat mukana italialaisten joulussa. Draama, ilo ja ylenpalttisuus. Nuo piirteet sopivat minulle vallan mainosti.

On sykähdyttävä elämys saapua italiaiseen Beetlehemiksi sonnustautuneeseen joulukaupunkiin. Kaduilla on asiaan kuuluvaa rekvisiittaa aaseineen ja rooliinsa pukeutuneita kaupunkilaisia. Se yhteisöllisyys ja into tehdä vuosittain tämä näytelmä on upeaa. Ja sama ihailtava tekeminen toki toistuu muissa tapahtumissa pitkin vuotta. Tämä on sitä draamaa.

Ylenpalttisuuteen törmää henkeäsalpaavassa näyssä joulukaupoissa. Osastot ovat kukin oman värinsä mukaisesti pullollaan, katosta lattiaan, ihania säihkyviä joulukoristeita. Sama ylettömyys näkyy kaikkialla jouluvalojen ja koristeiden runsautena.

Ilo on päällimmäinen tunne koko suvun yhteisessä jouluvietossa. Kaikki mukana, kaikki puuhamassa. Pöytä notkuu herkuista. Kuohuviini kuplii yhdessä iloisessa hälinässä. Kun on lahjojenjaon aika, jokaiselle lahjalle ja lahjansaajalle annetaan yhteinen innostunut huomio. Pyörryttävää perushillitylle suomalaiselle. Onneksi en ole ihan niin hillitty ja olen nauttinut kaikesta italialaisen joulun ihanuudesta.

Teksti ja kuva Mirja Talikka