Jesi, keskisuuri kaupunki Anconan provinssissa Marchen maakunnassa on alkuperältään hyvin kiinnostava. Se oli roomalainen siirtokunta jo vuonna 247  eK, perustettiin Esino-joen rannalle laaksoon ja sai roomalaisilta nimen Aesis. Sitä ennen se oli yli sadan vuoden ajan kelttien valtakunnan eteläisin rajakaupunki. Sen eteläpuolella avautuvat piceenien maat, joita sekä keltit että roomalaiset himoitsivat. 

Kaupunki on ollut historiallisten tapahtumien näyttämönä myöhempinäkin aikoina, syntyihän Jesissä itse Svevian, Schwabenin, Fredrik II, Federico II, tosin ihan vahingossa. Hovi oli matkalla kruunaisiin Palermoon, kun ruhtinatar Costanzan synnytyskivut alkoivat Jesin kohdalla joulukuussa vuonna 1194. Kaupunki on tästä sattumasta hyvin ylpeä ja mainitsee aina  olevansa Fredrik Suuren syntymäkaupunki, Città Regia, vaikka hovin matka jatkuikin heti kun se oli mahdollista, eikä keisarin tiedetä sittemmin palanneen syntymä kaupunkiinsa.

Jesi on myös säveltäjä Gianbattista Pergolesin syntymäkaupunki, ja hänelle onkin omistettu yksi keskustan aukioista patsaineen, sekä akustiikaltaan kuuluisa kaupunginteatteri. 1800-luvulla Jesin teatteria kutsuttiin nimellä La piccola La Scala; jos kappale menestyi siellä, sen sanottiin menestyvän myös La Scalassa. Kappaleet siis kokeiltiin ensin maakunnassa, jonka yleisöä pidettiin vaativana.

Jesi on korkeiden keskiaikaisten muurien ympäröimä kaupunki, jota UNESCO kutsuu ihanteelliseksi kaupungiksi, Città Ideale. Nimen se on ansainnut kyvystään säilyttää arkkitehtuurinen, taiteellinen ja kulttuurinen perintönsä.

Kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla sijaitsevat Castelli di Jesi, pienet linnoitus kaupungit, joita on neljätoista kappaletta, ja joiden tehtävänä oli keskiajan melskeissä puolustaa Jesiä. Ne ovat suurelta osin säilyttäneet keskiaikaisen ulkonäkönsä, ja ovat suosittuja käyntikohteita joissa kesäkuumallakin puhaltaa vilpoinen tuuli ja joista aukeaa upea näköala yli kukkuloiden, yhtäällä merelle ja toisaalla  Sibillini-vuorille.

Historiallisten kohteiden lisäksi Jesi tarjoaa, italialaiseen tapaan, myös kulinaarisia elämyksiä. Verdicchio, tuo seudun kuuluisa valkoviini on arvoisessaan seurassa ciauscolo-makkaran seurassa. Lonzetta di fico, joka ei ole makkara ollenkaan, paitsi muotonsa puolesta, on myös seudulle tyypillinen tuote: viikunoista, manteleista ja rusinoista puristettu rommitilkalla ja fenkolinsiemenillä maustettu maalaiskeittiön makea aterian päättäjä.

Kuuluisaa marenkileivosta maistamatta ei pidä kenenkään lähteä Jesistä! Unelmanpehmeä leivos kuuluukin jokaisen kaupunkilaisen sunnuntailounaalle!

Jos haluatte käydä maakunnassa jota luonnehditaan sanoilla Italia yhdessä maakunnassa, ja kaupungissa jossa yhdistyvät elämänlaatu, historia ja luonnonkauneus, toivotan teidät sydämellisesti tervetulleiksi Jesiin!

Teksti ja kuva: Elina Koskinen