Ulkosuomalaisparlamentin Etelä-Euroopan, Afrikan ja Lähi-idän alue saa kesäkuussa uuden varapuhemiehen ja hänelle varahenkilön. Kysyimme ehdokkailta, keitä he ovat, ja miten he kehittäisivät ulkosuomalaisparlamentin toimintaa.

Hannu Vuori, Benalmádena, Espanja

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen syntynyt vuonna 1941 Loimaalla. Opiskelin Turun yliopistossa valmistuen sekä lääketieteen lisensiaatiksi että valtiotieteiden lisensiaatiksi (pääaineena sosiaalipolitiikka). Väittelin sen jälkeen lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Välillä keskeytin opiskelut Suomessa ja suoritin Master of Arts -tutkinnon (pääaineena sosiologia) Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella.

Mikä on taustasi ulkosuomalaisasioiden parissa?

Ulkosuomalaisena olemista olen kokenut vuodesta 1979 alkaen, jolloin siirryin Kuopion yliopiston kansanterveystieteen professorin virasta Maailman terveysjärjestön palvelukseen. WHO:n ja YK:n tehtävissä olen toiminut Tanskassa, Malesiassa, Turkissa, Serbiassa, Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa. Eläkkeelle jäätyäni toimin vielä Suomen ulkoministeriön rahoittaman lasten terveydenhuollon kehittämisprojektin vetäjänä Vietnamissa. Ulkosuomalaisten toiminnassa olen ollut mukana asetuttuani viettämään eläkevuosiani Espanjan Aurinkorannikolle. Olen nyt yhdettätoista vuotta Kulttuuriyhdistys Kalevan puheenjohtaja. Lisäksi olen toiminut Aurinkorannikon suomalaisen neuvottelukunnan, alueen runsaan parin kymmenen suomalaisjärjestön kattojärjestön, puheenjohtajana. Kaleva oli puheenjohtajakautenani mm. vastuussa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien pääjuhlan sekä 15 muun juhlavuoden tapahtuman järjestämisestä. Suomi-Seuran kirjanpidon mukaan Aurinkorannikolla järjestettiin kaikista maailmalla olevista suomalaisyhteisöistä eniten juhlavuoden tapahtumia.

Mainitse muutamia esimerkkejä alueemme ulkosuomalaisia askarruttavista asioista tai sinulle tärkeistä asioita.

Aurinkorannikon ulkosuomalaiset – kuten monet muutkin ulkosuomalaisyhteisöt – ovat jo jonkin aikaa olleet voimakkaan muutoksen kourissa. Perinteisten eläkeläisten rinnalle on tullut runsaasti nuorta, työssä käyvää ja lapsiaan kouluttavaa väestöä. 

Sekä perinteisillä eläkeläisillä että uusilla tulokkailla on paljon yhteisiä ongelmia, kuten esimerkiksi paluumuutto, asiointi viranomaisten kanssa, yksinäisyys ja sosiaaliset ongelmat. Uusi sukupolvi kokee kuitenkin myös uusia ongelmia, ja esimerkiksi lasten koulutus ja siihen liittyen suomalaisten koulujen toiminta, työllistyminen, ulkomailla hankittujen kokemusten ja taitojen hyödyntäminen Suomessa, ulkosuomalaisten opiskelijoiden harjoittelumahdollisuudet sekä opintojen täydentäminen Suomessa sekä suomalaisten opiskelijoiden harjoittelumahdollisuudet ulkomailla ovat kysymyksiä, joissa uskon ulkosuomalaisparlamentin pystyvän auttamaan.

Miten ulkosuomalaisparlamentin toimintaa voisi mielestäsi kehittää alueellamme?

Katia Brunetto on varapuhemiehenä panostanut ansiokkaasti yhteydenpitoon USP:n puhemiehistön ja alueen välillä. Tätä kommunikaatiota kannattaa jatkaa ja kehittää. Koronavuoden kokemukset kommunikaatiosta etäyhteyksin tuntuvat antavan tähän uusia työkaluja.

Mihin paikkaan alueellamme haluaisit matkustaa?

Siena ja Dubrovnik ovat aina olleet suosikkejani, mutta myös esimerkiksi Namibia ja Madagaskar kiinnostavat kovasti.

Terveisesi Noi-lehden lukijoille?

Mukava nähdä, että Italiassa on niin paljon kiinnostusta ulkosuomalaisten yhteisiin asioihin, että oman lehden perustaminen näyttää tarpeelliselta ja tarkoituksenmukaiselta. Menestystä lehdelle ja kiinnostavia lukuhetkiä lukijoille!

Satu Sulkunen, Rooma, Italia

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Satu Sulkunen, Rooman Suomi-Seuran jäsen vuodesta 2004 ja mukana hallituksessa vuodesta 2010, tällä hetkellä puheenjohtajana. Olen kotoisin Helsingistä, ja lapsena asuin muutaman vuoden Prahassa, sen aikaisessa Tšekkoslovakiassa. Elän nykyään Pohjois-Roomassa mieheni Marcon ja 17-vuotiaan poikani Jussin kanssa, meillä on Suvi-koira ja Misu- ja Nago-kissat. Työskentelen projektikoordinaattorina kansainvälisessä kehitysyhteistyöjärjestössä, International Development Law Organizationissa (IDLO). Koulutukseltani olen valtiotieteen maisteri valmistuttuani Sienan yliopistosta ja oltuani vuoden Erasmus-vaihto-opiskelijana University College Corkin European Studies -tiedekunnassa.

Mikä on taustasi ulkosuomalaisasioiden parissa?

Olen asunut Suomen ulkopuolella vakituisesti vuodesta 1988,  Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, mutta pääosin Italiassa, jossa ensin opiskelin ja tein töitä Toscanassa reilut kymmenen vuotta. Muutin lopulta Roomaan vuonna 2003, kun poikani syntyi. Liityin aktiivisesti Suomi-Seuran toimintaan mukaan, kun halusin tukea kaksikielisen poikani kasvatukselle ja Roomassa toimi hyvin järjestäytynyt Suomi-koulu, jossa Jussi viihtyi peräti 12 vuotta. 

Olin erityisen aktiivinen esimerkiksi seuramme 30-vuotisjuhlien järjestelyissä syksyllä 2017. Vietimme niitä yhdessä Suomi 100 -juhlien kanssa, ja näistä juhlista jäi muistoksi jo seuramme perinteiseksi tulleet Juttutupa Roomassa -tapaamiset, joiden puitteissa hyödynnämme ja jaamme Roomassa asuvien monitaitoisten ja -tietoisten suomalaisten asiantuntemusta eri aloilla. Olen myös mukana järjestämässä muutakin seuran toimintaa, kuten esimerkiksi aikuisten suomenkielen kursseja, pesäpalloa. Lisäksi Suomi-koulun aikana ylläpidän koulun kirjastoa, jossa usein keittelemme kahvia ja rupattelemme muiden äitien kanssa. 

Seuran puitteissa osallistuin USP:n juhlavuoden kokoukseen Helsingissä vuonna 2017, ja silloin silmäni avautuivat ymmärtämään järjestön maailmanlaajuisen merkityksen ja sen suuret mahdollisuudet vaikuttaa ja parantaa suomalaisten asemaa ulkomailla. 

Minulla on siis paljon kokemusta ulkosuomalaisena, lapsena ja aikuisena, opiskelijana ja työntekijänä, ja äitinä – eikä enää ihan hirveän kaukana häämötä eläkenäkökulmakaan!

Mainitse muutamia esimerkkejä alueemme ulkosuomalaisia askarruttavista asioista tai sinulle tärkeistä asioita.

Suomen lainsäädännössä on meidän ulkosuomalaisten kohtelun suhteen paljonkin aukkoja, minkä lisäksi on olemassa yhteiskunnallisia ja asenteellisia esteitä, joiden muuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja sinnikästä työtä. Meidät ulkosuomalaiset nähdään vielä valitettavan usein vieraina tai joskus jopa uhkana kotimaallemme eikä rikkautena ja mahdollisuutena avoimempaan ja osaavampaan yhteiskuntaan. 

Asenteiden muuttaminen on kuitenkin hidasta, joten samanaikaisesti on tärkeätä toteuttaa pienempiä ja konkreettisia aloitteita ulkosuomalaisten aseman helpottamiseksi, kuten esimerkiksi verkkotunnistautuminen, Yle Areenan avaaminen muillekin kuin Suomessa kirjoille oleville suomalaisille, passin olemassaoloajan pidentäminen ja verkkopalvelujen avaaminen ulkosuomalaisille. Suomi-koulujen toiminta on arvokasta, ja sitä pitää vaalia, minkä lisäksi kaikkea suomen kielen ja kulttuurin ylläpitoon liittyviä aloitteita on rohkaistava. 

Itse olen tehnyt USP:n vuoden 2021 istuntoon aloitteen vapaaehtoisista maksuista Suomen eläketurvajärjestelmään. Nämä helpottaisivat paluumuuttoa kotimaahan ulkomailla tehdyn uran päätteeksi sekä takaisivat ulkosuomalaisille senioreille suomalaisen yhteiskunnan tuen ja huolenpidon.

Miten ulkosuomalaisparlamentin toimintaa voisi mielestäsi kehittää alueellamme?

Uskon kommunikaatioon ja osallistuvaan toimintaan, ja mielestäni olisi hyvä lisätä ulkosuomalaisten tiedonsaantia hyväksytyistä ja uusista aloitteista ja rakentaa toimivia keskustelufoorumeja. Monet asiat ovat meille yhteisiä, vaikka alueemme onkin varsin suuri, eli nyt kun olemme pandemia-aikana oppineet olemaan yhdessä netin kautta, voisimme laajentaa yhteistyötämme ja hyödyntää olemassa olevia resurssejamme ajaaksemme yhdessä meille tärkeitä asioita.

Mihin paikkaan alueellamme haluaisit matkustaa?

Ah, sitten kun taas voi matkustaa! Minä haluaisin mennä sinne, missä on suomalaisia ja erityisesti suomalaisia lapsia mutta missä ei olla pystytty verkostoitumaan ja aloittamaan esimerkiksi Suomi-koulutoimintaa. On tärkeää, että ihmiset löytävät toisensa tekemään asioita, jotka ovat heille arvokkaita. Mistään toiminnasta ei tule mitään ilman aktiivisia ja motivoituneita toimijoita! 

Sen lisäksi haluaisin matkustaa sinne, missä suomalaiset ovat aktiivisia, ja ymmärtää tämän toiminnan salaisuudet jakaakseni sitten näitä ideoita muiden kanssa. Haluaisin oppia myös enemmän asioista, jotka ovat tärkeitä suomalaisille eläkeläisille alueellamme ja mahdollisuuksista lisätä suomalaisten hyvinvointia ulkomailla.

Terveisesi Noi-lehden lukijoille?

Ulkosuomalaisten tieto, osaaminen ja maailmanlaajuinen näkökulma ovat rikkaus, jonka arvo on osattava paremmin tunnistaa ja jota on osattava paremmin hyödyntää Suomessa. 

Kiitos Rooman Suomi-Seuralle sen minulle antamasta luottamuksesta ja kannustamisesta ehdokkuuteeni.

Marko Suomalainen, Thessaloniki, Kreikka

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Marko Suomalainen, 53-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Lähdin vuonna 1993 Englantiin opiskelemaan kansainvälistä markkinointia, ja samalla luokalla oli kreikatar, joka vei sydämeni. Opintojen jälkeen palasin Suomeen vuodeksi, ja syksyllä 1995 muutin Thessalonikiin Kreikkaan kreikattaren perään. Olen siis asunut Thessalonikissa kohta 26 vuotta, olemme naimisissa ja meillä on kaksi tytärtä.

Mikä on taustasi ulkosuomalaisasioiden parissa?

Ulkosuomalaistoimintaan lähdin mukaan melkein heti Kreikkaan muutettuani ja keväällä 1996 minusta tuli silloisen Thessalonikin Suomi-Seuran puheenjohtaja. Vuonna 2001 seuramme virallistettiin Kreikassa toimivaksi seuraksi, ja sen nimi muutettiin Pohjois-Kreikan Suomi-Seuraksi, jonka puheenjohtajana toimin aina vuoteen 2011 saakka. Vuonna 2011 minusta tuli Pohjois-Kreikkaan Suomen-kunniakonsuli ja päätin jättää seuran puheenjohtajuuden. Olen kuitenkin toiminut seuran johtokunnassa sihteerinä siitä lähtien. Samoin vuodesta 2001 olen ollut seuramme tiedotteen Venttiilin päätoimittaja. Lisäksi olen toiminut Thessalonikin Suomi-koulussa, eri tehtävissä, jo ennen kuin omat lapseni aloittivat sen, ja toimin siellä vielä rahastonhoitajana. Vuodesta 1997 eli ulkosuomalaisparlamentin perustamisesta asti olen ollut siinä seuramme edustajana ja viimeiset vuodet alueemme varapuhemiehen Katia Brunetton varahenkilönä.

Mainitse muutamia esimerkkejä alueemme ulkosuomalaisia askarruttavista asioista tai sinulle tärkeistä asioita.

Meille Pohjois-Kreikan suomalaiselle, ja minulle, ovat merkityksellisiä aikalailla samat asiat kuin muillekin alueemme suomalaisille. Tällä hetkellä askarruttavat mm. sähköinen tunnistautuminen Suomen valtion palveluihin, passin voimassaoloaika ja Suomi-koulujen rahoitus.

Miten ulkosuomalaisparlamentin toimintaa voisi mielestäsi kehittää alueellamme?

Ulkosuomalaisparlamentin toimintaa voidaan kehittää alueellamme esimerkiksi parantamalla alueen yhteisöjen virtuaalista kanssakäymistä sekä tiedotusta, joissa molemmissa Katia on jo tehnytkin mahtavaa työtä. Voisimme mainostaa esimeriksi alueemme Facebook-sivuja ja kannustaa kaikkia alueellamme asuvia suomalaisia olemaan siellä aktiivisia.

Mihin paikkaan alueellamme haluaisit matkustaa?

Olen kolunnut alueemme monia maita jo nuoruusvuosina sekä useilla työmatkoillani. Afrikka on kuitenkin jäänyt Nigeriaa lukuun ottamatta näkemättä, joten siihen maanosaan olisi ihanaa päästä tutustumaan paremmin.

Terveisesi Noi-lehden lukijoille?

Hei Noi-lehden lukijat! Vaikka asummekin eri maissa ja meillä on monesti eri intressit, meitä yhdistää suomalaisuus ja eurooppalaisuus, ja rakkaus sekä kotimaatamme että uutta asuinmaatamme kohtaan. 

Olen todella innostunut ja mielissäni, että olette saaneet taas aikaan uuden teille tarkoitetun, mutta meitä muitakin ulkosuomalaisia kiinnostavan lehden.

Te italiansuomalaiset olette olleet alueemme uranuurtajia tässä tiedotusasiassa jo Ritva Viertola-Cavallarin Mansikka-lehdestä lähtien. Ehkä jopa aikaisemminkin, mutta siitä minulla ei ole tietoa. 

Toivotan uudelle Noi-lehdellenne mitä parhainta menestystä!

USP:n istuntoa edeltävä aluekokous pidetään 7. kesäkuuta kello 18. Kokoukseen ovat tervetulleita kaikki alueella asuvat suomalaiset, mutta äänioikeus on vain istuntoon ilmoittautuneiden yhteisöjen edustajilla. Aluekokoukseen voi ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen katia.brunetto@gmail.com.

Teksti: Katia Brunetto