Noi-lehden kalenterin synkin luukku kätkee klikkiotsikon taakse tarinan Rooman San Nicola in Carcere -kirkosta, mutta todetaan heti ettei pukki mihinkään linnaan joutunut, vaan pääsee jakamaan lahjat kuten ennenkin.

(Pukin apulaisille sen sijaan tuli ongelmia jo viime lauantaina 14.12. kun Italian tieliikennelakiin tuli muutoksia ja niitä rikkonut ”reki” poistettiin liikenteestä carabinierien toimesta Montegrotto Termessä Padovan provinssissa)

San Nicola, pyhä Nikolaus, ortodoksien Nikolaos Ihmeidentekijä, tunnetaan joulupukin esikuvana, sillä hän legendan mukaan jakoi lahjoja auttaakseen niitä tarvitsevia.

Tarinan mukaan hän kolmena peräkkäisenä yönä heitti rahapussin ikkunasta sisään köyhän perheen kolmen tyttären myötäjäisiä varten, jottei heidän tarvitsisi alkaa harjoittaa maailman vanhinta ammattia.

Toisessa tarinassa majatalonpitäjä oli pilkkonut lihoiksi yöpaikkaa hakeneet orvot ja säilönyt heidät suolaliemeen, josta pyhä Nikolaus heidät ihmeen kaupalla pelasti kokonaisina. Luultavasti tähän tarinaan perustuu hänen lasten suojelijan maineensa.

San Nicola in Carcere kirkossa Roomassa pyhimyksen ihmeitä ja elämänvaiheita on kuvattu katonrajan Guido Guidin maalauksissa (1865-66), mutta me suuntaamme kryptan kautta kirkon alle selvittämään vankilan osuutta, sillä carcere tarkoittaa italiaksi vankilaa.

Kirkko on rakennettu kolmen antiikin aikaisen temppelin paikalle, hyödyntäen niiden rakenteita. Keskimmäinen temppeleistä oli omistettu Juno Sospitalle eli Suotuisalle, ja se rakennettiin viimeisenä kahden vanhemman temppelin väliin (n.195 eaa).

Pikkuiset huoneet, joista yhdessä on säilynyt kalanruotokuvioinen lattia (opus spicatum, kirjaimellisesti tähkä, jota kuvio myös muistuttaa) ja joissa oli portit, aiheuttivat väärinkäsityksen vankilakopeista. Kyseessä oli kuitenkin liikkeet, ehkäpä läheisen torin rahanvaihtopisteet, sillä vieressä oli myös satama ja tulijoiden piti vaihtaa valuuttaa ennen ostoksia. Näihin huoneisiin on vaikea päästä sisään mutta helppoa tulla ulos, mikä ei ole kovin toimiva ratkaisu vankilakopille.

Erityisesti näin vuodenvaihteen aikaan mielenkiintoinen on myös pohjoispuoleinen Kaksikasvoisen Januksen temppeli (260 eaa.), alkujen ja loppujen jumala, joka antaa nimensä englannin Januarylle. Toiset kasvot katsovat kohti tulevaa, toiset kohti mennyttä. Temppelin ovet olivat auki sodan aikaan ja suljettiin silloin harvoin kun rauha vallitsi.

Eteläinen temppeli oli omistettu Toivolle (Spes), ja sen paikalla on 600-luvun bysanttilainen kappeli, missä oli Antoniazzo Romanon fresco (1490), joka on nyt nähtävillä kirkon oikeassa sivulaivassa. Samassa tilassa on esillä kirkkoon haudattujen luita.

Oikean sivulaivan toiseen pylvääseen on kaiverrettu 800-luvulla Anastasiuksen lahjoitus kirkolle, jossa mainitaan 30 porsasta. Roomassa oli tuohon aikaan enää muutamia kymmeniä tuhansia asukkaita, joten lahjoitukset olivat ajan henkeen sopivat. Ilmeisesti kirjaimet olivat kultaiset, aikaa sitten kadonneet.

Pyhä Nikolaus ei koskaan vieraillut Roomassa, eikä varsinkaan koskaan lusinut vankilassa nimikkokirkkonsa alla, mutta keskiajalla (1128 jaa.) kirkko omistettiin hänelle sillä alueella asui paljon kreikkalaisia.

Kirkon alle pääsee vierailemaan maksamalla 4€:n maksun ja samalla voi ladata englanninkielisen opasteen QR-koodin avulla.

Teksti ja kuvat:Jatta Paakkinen