Syvennä rakkauttasi Italiaan viineillä
En ollut koskaan haaveillut, että kävisin viinikurssin – saati siitä, että minusta voisi tulla sommelier.
Sommelier-tutkinto tuntui vähintään erityislahjoja vaativalta.
Sitten mieheni päätti käydä viinikurssin, jonne päädyin mukaan ihan uteliaisuudesta.
***
Mieheni oli aikoinaan asunut Ranskassa, jossa ihmisten perussivistykseen kuuluu tietää ainakin vähimmäismäärä viineistä.
Olimme jo vierailleet pariin kertaan Ranskassa viinitiloilla ja kuuluisilla viinialueilla, kuten Bordeaux’ssa ja Borgognassa, joten ihan tyhjästä toive tietää enemmän viineistä, ei syntynyt.
***
Valitsimme viinikurssiksemme Associazione Italiana Sommelierin eli AIS:n sommelier-opinnot Modenassa.
AIS:n kurssit käsittivät kolme tasoa, ja kaikkiaan opinnot kestivät kolme vuotta.
Kurssimaksuun kuului opintojen lisäksi salkku, jossa oli viininmaistelulasit, muistiinpanovälineet ja hienot kurssikirjat.
Jokaisella tasolla kurssikertoja oli viisitoista.
Kokoontumisia oli iltaisin kerran viikossa ja ne kestivät 2,5-3 tuntia kerrallaan.
Kurssit koostuivat luennoista sekä opastetusta viininmaistelusta.
Ensimmäisellä tasolla meille opetettiin viinitarjoilun, viininviljelyn sekä enologian perusteet.
Tämän lisäksi harjoittelimme viinin aistinvaraista analyysia käyttämällä näkö-, haju- ja makuaistia.
Opintoihin kuului myös eri tuoksu- ja makuryhmien opiskelu ja tunnistaminen sekä niiden arviointiparametrit AIS-terminologian mukaisesti.
***
Toisella tasolla opiskelimme tärkeimmät italialaiset ja ulkomaiset viininviljelysalueet sekä viiniköynnökset. Erityisesti tunneilla kiinnitettiin huomiota viinien ja kasvualueen luonnon väliseen yhteyteen.
Viinien analysointikykyä syvensimme käyttämällä analyyttistä ja kuvailevaa pisteytysarkkia, jonka kautta arvioimme viinien eri vivahteita objektiivisesti.
***
Kolmannella tasolla opiskelimme ruoan maistelutekniikkaa, ja sitä, mitkä ruuan ominaisuudet sopivat minkäkin tyyppisen viinin ominaisuuksiin.
Tämä tapahtui käytännön maistelutesteillä sekä analyyttisen arvosteluasteikon avulla.
***
Kolmannen tason lopussa oli pätevyyskoe. Se koostui kirjallisesta ja suullisesta kokeesta, joihin täytyi opiskella paljon asioita, kuten esimerkiksi Italian DOC- ja DOCG-viinit ja viinien valmistusmetodit.
Kokeeseen kuului tietenkin myös viininmaistelu.
***
Mieheni lopetti sommelier-opinnot ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta minä olin siihen mennessä jo täysin hypnotisoitunut tästä uudesta makujen ja tuoksujen maailmasta.
En halunnut jättää opintoja kesken, ja lopulta opiskelin pari kuukautta tiiviisti myös lopputenttiin.
Yllätykseni löysin itseni hienosta tilaisuudesta Berlucchin (Franciacorta) viinitilalta, jossa meille kaikille tentin läpäisseille jaettiin sommelier-diplomit.
Lisäksi jokainen sai oman tastevin eli sommelierin tunnuksen kaulaansa.
Sommelieriksi valmistuminen ei vaadi mitään erikoislahjakkuutta, jota löytyy vain harvalta.
Opiskelu on itseasiassa oikein hauskaa, ja avaa oven kiehtovaan makujen ja tuoksujen maailmaan. Toki se on myös vaativaa ja edellyttää harjoittelua ja pänttäämistä.
***
Mitä tällä sommelier-tittelillä sitten tekee – vai tekeekö mitään?
Aika harva meistä kurssilaisista päätyi varsinaisesti sommelieriksi ravintolaan.
Toki heille, jotka työskentelivät ravintoloissa, viinientuntemus on ollut erinomainen lisä ansioluettelossa.
Muutama meistä opiskelijoista on tehnyt extratöitä viinitarjoilijana tilaisuuksissa, joissa on tarvittu sommelieria.
Itse en elämäntilanteeni vuoksi ole pystynyt harjoittamaan sommelier-tutkinnossa hankkimaani viinintuntimusta muuten kuin harrastamalla viininmaistelua ja vierailemalla viinitiloilla.
Sen kautta viinintuntemukseni on syventynyt ja monipuolistunut entisestään.
***
Ryhdyin kirjoittamaan blogia, että itselleni jäisi muistoja kokemuksistani viinitiloilla.
Samalla olen huomannut, ettei viineistä voi koskaan tietää tarpeeksi: Italian viinimaailma on todella monipuolinen, ja aina oppii uutta.
Viinimatkailua ja viinitilavierailujani voi seurata Italia viinilasissa -blogistani.
Minusta sommelier-opintoja ei pidä nähdä konkreettisen hyödyn näkökulmasta, vaan ymmärtää pikemminkin se, miten viiniopintojen kautta voi rikastuttaa elämäänsä.
Itse olen tutustunut Italiaan aivan uudesta näkökulmasta.
Olen oppinut esimerkiksi tarkkailemaan Italian ilmastoa ja maaperää aivan uudella tavalla.
Historia on kiehtonut minua aina, mutta sommelier-opintojen seurauksena olen oppinut Italian historiasta uusia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.
***
Haluankin suositella lämpimästi viinikursseja kaikille.
Kun on vieraillut Italiassa useaan otteeseen tai asunut Italiassa vuosia, voi alkaa tuntuu siltä, että on jo nähnyt ja kokenut kaiken.
Toisin sanoen, kun suhde Italiaan alkaa tuntua väljähtyneeltä, sitä voi piristää opiskelemalla viinejä!
Viiniopinnot ja viinimatkailu tuovat oman viehättävän lisänsä ja auttavat ymmärtämään paremmin Italian kulttuuria ja historiaa.
Lisäksi olen saanut viinien kautta monta uutta tuttavuutta ja ystävää sekä kerännyt kallisarvoisia muistoja – puhumattakaan siitä, miten paljon nautintokertoimia lisää saa viinilasillisesta, kun tunnistaa viinin tuoksut ja maun eri vivahteet.
Viinejä on mahdollista opiskella monin tavoin.
AIS:n ja FISAR:n kautta valmistuu sommelieriksi, mutta näiden kahden lisäksi on olemassa muita arvostettuja viinikursseja, kuten ONAV:n järjestämät kurssit.
Välttämättä ei tarvitse opiskella sommelieriksi asti vaan voi käydä vain viininmaistelun peruskurssin ”Corso base di degustazione vino”.
Aivan varmasti jokaisesta kaupungista löytyy yksi viinikurssi.
Sommelier ei siis ole mikään snobititteli (tai herrasmiesklubin harrastus) vaan titteli kertoo kiinnostuksesta viineihin.
Viinitilojen avoimien ovien tapahtumissa on runsaasti yleisöä, ja tiloilla näkyy usein nuorisoa harrastamassa viininmaistelua.
Italiassa onkin nykyään ihan tavallista kohdata viiniharrastajia tai sommelier-kurssin suorittaneita ihmisiä.
Viinintuntemus alkaa siis olla osa yleissivistystä Italiassakin.
Teksti: Sanna Kristiina Salo
Pääset Italia viinilasissa -blogiin tästä.
Lisätietoa kursseista: