Jalkapallon EM-kisat nostivat minussa esiin sellaisen innostuksen, että olen sille salaa itsekseni naureskellut, sillä en tajua lajista juuri mitään.

Suomen mukanaolo antoi lisäjännitystä, vaikka Huuhkajien lento loppuikin lyhyeen.

Onneksi Italia porskutti eteenpäin, ja tällä kertaa mukana oli sellaista kotipaikkaylpeyttä, joka saa tällaisen vanhemmanpuoleisen signorankin sulkemaan Netflixin.

Italian maajoukkueen valmentaja on nimittäin pesunkestävä jesiläinen.

***

Kaupunkimme eli kisoja kasvavan innostuksen vallassa, ja kisojen seurauksena kaduillamme liikkuu uudenlaisia turisteja.

Tavanomaisten historiallisten nähtävyyksien sijaan nämä turistit haluavat nähdä missä mister Mancini asuu ja missä hän pelasi ensimmäiset pelinsä.

Kaupungilla puheenaiheita on vain yksi: Robè.

Ihan kuin noin etunimellä kutsuminen olisi lähemmänkin tuttavuuden merkki, tuumaa totinen suomalainen.

***

Noh, millainen sitten on tämä Roberto Mancini?

En voi sanoa, että tunnen hänet, mutta hän on tuttu näky kaupungissa, jonne hän palaa heti kuin vain voi.

Vähän sellainen Jakke Jäyhä: hiljainen ja välillä vähän vaivaantunutkin, kun ihmiset tuijottavat ja läiskivät selkään.

***

Paikallislehden lööpissä luki EM-voittoa seuraavina päivinä, että Mancini on kaupungissa.

Hän oli muun muassa jonottanut kiltisti salumeriaan muiden asiakkaiden kanssa.

Kävellessäni kotiin töistä koiran kanssa, Mancini istui kotikadullani katukahvilassa, ympärillään innokkaita pikku- ja vähän isompiakin poikia. 

Koirani, joka normaalisti pysähtyy joka toinen metri nuuskimaan milloin mitäkin kiinnostavaa, kipitti täysin välinpitämättömänä Mancinin ohi.

En siis saanut tekosyytä pysähtyä.

(Anteeksi nyt kauheasti, en minä muuten, mutta tuo koira…)

Kas kun 34 vuoden jälkeenkään suomalainen ei ole niin paljon italialaistunut, että luonto olisi antanut periksi pysähtyä tunkeilemaan.

***

Miehelläni, ikuisella jalkapallohullulla, ei ole samoja estoja kuin suomalaisella vaimollaan.

Muutama vuosi sitten Mancini pysähtyi juttelemaan tuttujensa kanssa, ja ryhmässä seisoi myös mieheni.

Porukka intoili jonkun ottelun strategiasta, kun Mancini tokaisi ykskantaan: ma che ne sapete di calcio, voi?

Niinpä niin….

Teksti ja kuva: Elina Koskinen