Kun aurinko laskee ja päivän kuumuus vihdoin hieman hellittää, italialaiset kaupungit alkavat täyttyä ihmisistä. Gelaterian ovi käy taukoamatta, lapset juoksevat piazzalla ja vanhat herrat siirtävät tuolinsa ulos kadulle jatkaakseen keskustelua viileämmässä ilmassa. Päivisin kuumuus pakottaa pysymään kotona, puistoissa ja paikoissa, joissa on varjoa. Monet rohkeat hakeutuvat kuitenkin muutamaksi tunniksi rannalle vilvoittelemaan.

Heinäkuussa Italia siirtyy pikkuhiljaa lomamoodiin. Esame di maturità ‑kokeet päättyvät, yliopistoissa tehdään viimeisiä tenttejä ja kuumuus muuttaa päivärytmin. Viikonloppuisin kaupungit tyhjenevät, kun ihmiset pakenevat moottoriteitä pitkin rannoille ja vuorille. Rantabaarit ja ravintolat täyttyvät ääriään myöten, ja ilmassa kaikuu italialainen puheensorina ja nauru pitkälle yöhön, kun ihmiset nauttivat vilvoittavasta iltatuulesta ja hyvästä ruoasta.

Tämä kuukausi on Italiassa tärkeä maatalouskausi. Laajoilla viljapelloilla puimurit työskentelevät varhaisesta aamusta alkaen, ja hedelmätarhoissa kiire kiihtyy kuumuudesta huolimatta. Viljojen, aprikoosien, persikoiden ja varhaisten vihannesten sadonkorjuu on täydessä vauhdissa. Viljelijöiden katseet nousevat usein huolestuneina taivaalle; he toivovat, etteivät kesän äkkinäiset rankkasateet pilaa juuri korjattavaa satoa, vaikka pitkät työpäivät helteessä jatkuvatkin.

Heinäkuu on italialaisen kulttuurikesän vilkkainta aikaa. Lähes jokaisessa kaupungissa järjestetään sagre-ruokajuhlia, joissa maistellaan paikallisia erikoisuuksia. Rantakaupungeissa iltamarkkinat levittäytyvät rantakaduille, ja sisämaan pikkukylissä piazzat muuttuvat tanssilavoiksi. Useat kaupungit järjestävät myös notte bianca -tapahtumia, jolloin kaupat, museot ja kahvilat pysyvät auki läpi yön ja kadut täyttyvät musiikista, tanssista sekä valoteoksista.

Samaan aikaan käynnistyy perinteisten kyläjuhlien, ulkoilmakonserttien ja teatteriesitysten kausi. Kaikkien katseet kääntyvät kuitenkin kohti elokuun 15. päivää eli Ferragostoa, joka on Italian kesän huipennus, hieman sama kun Suomessa juhannus. Valmistautuminen alkaa eri puolilla maata jo heinäkuussa: kylissä ja kaupungeissa kuuluvat rummutus, laulu ja juhlaharjoitukset, kun paikalliset ryhmät viimeistelevät kulkueiden askelkuvioita.

Heinäkuun iltoina eri puolilla Italiaa ommellaan pukuja, kunnostetaan patsaiden koristeita ja viimeistellään varusteita. Tämä valmistautuminen on usein hiljaista ja arkista, juuri sitä, mikä tekee italialaisesta juhlakulttuurista niin aitoa.

Ferragoston juhlallisuudet saavat alueellisia muotoja. Esimerkiksi Marchen alueen Fermossa juhla kytkeytyy historiaan: kaupungin Cavalcata dell’Assunta on Italian vanhin dokumentoitu Palio-juhla, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1182. Sisilian Messinassa puolestaan kymmenettuhannet ihmiset seuraavat La Vara -juhlaa, jossa noin 1 500 paljain jaloin kulkevaa miestä vetää valtavaa, 13 metriä korkeaa ja useita tonneja painavaa uskonnollista vaunua. Toisilla alueilla taas pyhimyspatsaat kannetaan merelle kalastusveneiden saattamina.

Alueelliset erot näkyvät myös siinä, miten lomia vietetään. Pohjoisessa suunnataan Dolomiittien viileyteen ja hiljaisuuteen, kun taas Etelä-Italiassa ja Sisiliassa Ferragosto on ilotulitusten, massiivisten uskonnollisten kulkueiden ja merenrantajuhlien aikaa.

Matkailijan kannalta heinäkuu on intensiivinen, mutta palkitseva kuukausi. Perinteinen kultainen sääntö pitää Italiassa täysin paikkansa: juo riittävästi vettä, suojaa pääsi hatulla ja levitä aurinkorasvaa useasti. Keskipäivän kuumimpina tunteina fiksu turisti tekee kuten paikalliset ja pysyttelee varjossa tai sisätiloissa, nauttien vilvoittavia juomia. Illan viiletessä Italia näyttää sen, minkä vuoksi tänne palataan yhä uudelleen: yhteisöllisyyden, hitaiden illallisten, gelaton ja kesäöiden taian. Kun aurinko laskee, maa herää omaan ainutlaatuiseen rytmiinsä

Kuvat: Jatta ja Maikku