LIIKENNEKULTTUURIA NAPOLILAISITTAIN

“Nähdä Napoli ja kuolla”. Tuo lentävä lause on varmaan monelle tuttu ja jos puhutaan napolilaisesta liikennekulttuurista, niin se voi jopa toteutua. Autoilu Napolissa voi olla suomalaiselle traumaattinen kokemus, josta täytyy joko toipua nopeasti tai lopettaa ajaminen tyystin täälläpäin. Puhun napolilaisista tavoista, sillä asun itse Napolissa, mutta nämä tavat toistuvat muuallakin Italiassa. Napolissa asiat vain tuntuvat niin voimakkailta, tapahtumat vierivät ääripäästä toiseen; tuntuu ettei kultaista keskitietä ole olemassakaan, kun sukelletaan napolilaiseen elämäntapaan.

Kerron muutaman mietteeni napolilaisesta liikennekulttuurista. Esitän asiani erittäin kärjistetysti, mutta jokainen kertomani juttu perustuu tositapahtumaan. Ensinnäkin haluan muistuttaa, että autolla voi ajaa kuka tahansa. Monella ei ole edes ajokorttia, mutta he ajavat siitä huolimatta – puhumattakaan niistä, jotka ovat ostaneet ajokorttinsa (suorittamatta minkäänlaista teoria- ja/ tai ajo-opetusta!). Rahalla saa ja hevosella pääsee, niin minun mummunikin toisteli aikoinaan. Napolissa kaikki on mahdollista (ja valitettavasti ostettavissa) – niin hyvässä kuin pahassa. Monesti auto ei ole edes vakuutettu, mutta sillä ajellaan kuitenkin – puhumattakaan kaksipyöräisistä kulkuvälineistä. Vespa, moottoripyörä ja nykyisin sähköpyörä ovat todella käteviä kulkuneuvoja Napolin loputtomassa liikenteessä. Niillä pääsee lujaa pienilläkin kujilla. Napolissa tavalliset kadut kutistuvat usein kujiksi, sillä ajotiellä saattaa olla parkkeerattuja autoja kahdessa, joskus jopa kolmessakin rivissä. Moni poikkeaa tabacchaioon ostamaan savukkeita, hakemaan lehden giornalaiosta ja jättää autonsa mihin sattuu. Varsinkin koulujen lähistöllä vallitsee täydellinen kaaos, kun lapset pääsevät oppituntien jälkeen kotiin. Koulun parkkipaikalle voivat parkkeerata vain opettajat, joten äitien autot seisovat tietenkin koulun portin edessä ja estävät kulun keneltä tahansa. Täälläpäin koulut ovat nimittäin aina aidattuja rakennuksia. Ei siis ole mikään ihme, että napolilaiset ovat aina myöhässä, sillä liikenteessä voi sattua vaikka mitä tahansa.

Kaikki eivät välttämättä tunne liikennesääntöjä – jos he eivät ole kerran opiskelleet niitä, varsinkin jos he ovat ostaneet ajokorttinsa – tai he eivät vain halua noudattaa niitä. Kuulias suomalainen jumittuu liikenteeseen Napolissa, jos hän ei hieman löysää. Täällä on tungettava pieneenkin rakoon ja tarpeen tullen annettava tilaa toiselle, vaikka olisikin itse oikeassa, sillä muuten liikenne jumittuu täydellisesti. Napolissa on omattava tilannetajua, ilman sitä ei yksinkertaisesti pärjää. Muuten sinä jäät paikallesi ja muut ajavat ohitsesi täysillä.

Liikennekulttuuri paljastaa napolilaisen luonteen, joka ei tahdo taipua sääntöjen noudattamiseen. Turvavyöt ovat olemassa, mutta moni ei edes käytä niitä. Nykyisin saa sakon, jos ei kiinnitä turvavyötä tai laita lasta turvaistuimeen, mutta kuka ehtii todellisuudessa tarkistamaan, että autoilijat noudattavat uskollisesti sääntöjä.

Moni tekee vain ristinmerkin ja istuutuu ratin taakse. Jumala auttaa, jos se on kohtalosi. Uskonto on aina taustalla joka asiassa. Vaikka ihminen ei olisi harras uskovainen, kirkon rituaalit ovat automaattisia eleitä, joita ilman napolilainen ei voi elää. Eräänlainen luotto siihen että kaikki sujuu hyvin, tai ainakin Jumalan tahdon mukaan, kuuluu napolilaisen olemukseen. Kun ruumisauto kulkee kadulla, jokainen tekee ristinmerkin; se on kunnianosoitus vainajalle ja toivotus sille, että hän saa ikuisen rauhan. Ruumissaattueen edessä napolilainenkin hiljentää vauhtinsa ja kunnioittaa vainajaa.

Parkkeeraminen Napolissa on hankalaa, sillä vapaita paikkoja on erittäin vaikea löytää. Ihmisiä on paljon, kulkuneuvoja myös. Jos paikkoja ei ole, ne luodaan. Napolilainen on tottunut pärjäämään. Arrangiarsi on napolilaisen dnassa: ongelmiin on aina jonkinlainen ratkaisu. Parkkeerataan jätteenkeräysastioiden viereen, eteen, taakse, niiden väliin; kauppojen eteen; porttikongien edustalle – joskus yksityisasuntojen pikkuteille ja jumitetaan asukkaat kotiensa sisälle, kunnes palokunta tai poliisi päästää heidät ulos asunnosta. Lisää tilaa löytyy aina työntämällä. Täkäläinen taklaustekniikka takaa lisätilan. Eli autoilija änkee itsensä pieneen tilaan ja tönii toista autoa hieman edestä ja hieman takaa, ja johan tulee tilaa.Tämän takia moni auto onkin kolhuilla Napolissa. Pieni lommo siellä tai täällä ei tietenkään haittaa menoa. Kuitenkin haluan muistuttaa, että autovakuutukset on täällä Napolissa todella kalliita, ymmärrettävistä syistä.

Jos istuu napolilaisen kyytiin, niin kielitaito kasvaa : ajelulla oppii varmasti kaikki kirosanat kerralla. Napolilainen autoilija ei voi ajaa ja olla kommentoimatta. Aina eteen sattuu joku, jota on sätittävä värikkäillä termeillä ja naama punaisena – muutamaa käsimerkkiä unohtamatta. Ruuhkat ovat loputtomia, jonoja on kaikkialla. Kyllä siinä monen hermot pettävät, kun joutuu odottelemaan autossa tuntikausia onnettomuuden tai kaatosateen aiheuttamien viivästysten takia – varsinkin jos on kiire jonnekin. Napolissa kannattaa lähteä ajoissa mm. lentoasemalle, ettei juutu ruuhkaan ja myöhästy lennolta.

Huonoimmassa asemassa ovat aina jalankulkijat, jotka vaarantavat usein henkensä päästäkseen tien toiselle puolelle. Suojatielläkään ei ole turvassa. Kuskit ajavat ylinopeutta jopa koulujen lähellä. Jalkakäytävät puolestaan ovat yleensä liian kapeita (varsinkin lastenvaunuille) ja täynnä esteitä (jätteenkeräysastiat), ja jalankulkija joutuu joka tapauksessa kulkemaan ajotien reunalla. Autot kulkevat kovaa vauhtia ja saattavat tönäistä kulkijaa, joka pahimmassa tapauksessa kaatuu ajotielle. Polkupyörät ovat harvinaisia Napolissa: kuka hullu niillä uskaltaa ajaa muun liikenteen seassa. Monesti onnettomuuden sattuessa kuski ei edes pysähdy apua antamaan vaan jatkaa matkaansa röyhkeästi. Ambulanssin odottelu on sitten juttu erikseen. Sen saapuminen kestää aina ikuisuuden, mutta siitä saakin jo uuden tarinan aikaiseksi. Onneksi napolilaiset ovat ystävällisiä ja auttavat lähimmäistään hädän hetkellä. Jos olet pulassa, niin napolilaista parempaa seuralaista et voisi toivoa. Hän auttaa pyyteettömästi ja saattaa sinut kotiovelle tai sairaalaan saakka – ilman maksua tietenkin. Tai ratkaisee minkä tahansa muun ongelman kekseliäästi ja nopeasti.

Kaiken kertomani kurittomuuden lisäksi Napolissa on tietenkin tavallisia, lainkuuliaisia autoilijoita, jotka noudattavat liikennesääntöjä. Muualta tulevien on kuitenkin hyvä tietää, että maassa on elettävä maan tavalla. Muistakaa, että Napolissa kaikki on mahdollista. Olkaa siis aina valppaina ja varautukaa yllätyksiin

Kuvat: Miia Mattila

Kirjoittaja: Miia Mattila