Miksi seimessä voi töröttää yksisarvinen? Miksi itämaan tietäjillä on mukana eurooppalainen rokotustodistus? Entä mihin seimessä tarvitaan virtaavaa vettä?

***

Meille italiansuomalaisille on luultavasti tuttua, että seimiperinne on lähtöisin pyhän Franciscus Assisilaisen aloitteesta.

Ensimmäinen seimikuvaelma esitettiin vuonna 1223 Greccion kylässä.

Eläimet olivat oikeita maatilan eläimiä, ruokakaukalossa oli heiniä eikä seimessä ollut Jeesus-lasta, mutta Franciscus luki Luukkaan evankeliumista Jeesuksen syntymää koskevat kohdat.

Ensimmäinen seimikuvaelma oli syntynyt.

Roomassa, missäs muualla, on maailman ensimmäinen nykymuotoinen seimiasetelma.

Neitsyt Marialle pyhitetyssä Santa Maria Maggioren basilikassa, Sikstuksen kappelin alaisessa kryptassa, on toskanalaisen kuvanveistäjä Arnolfo di Cambion veistosryhmä, jossa Neitsyt Maria syleilee Jeesus-lasta ympärillään Joosef, itämaan tietäjät ja aasi, jolla Maria ratsasti sekä härkä, jonka ääni ohjasi Joosefin tallille.

Näistä elementeistä koostuu myös nykyaikainen seimi, jonka lisänä ovat Franciscukselta napattu heinillä vuorattu kaukalo, jossa Jeesus köllöttelee, enkelit sekä paimenet lampaineen.

Alkuperäisen Arnolfo di Cambion seimiasetelman Maria-patsas on hävinnyt ja korvattu myöhemmin uudelle.

Tietäjistä kaksi on oppilaiden käsialaa.

Edes patsaiden alkuperäisestä asettelusta kappelissa ei ole täyttä varmuutta, mutta ne lienevät täyttäneet koko tilan, johon me katsojat astuimme aikoinaan sisään.

Jeesuksen syntymän ihme avautuu eteemme katseen kiertäessä hahmosta toiseen.

Ajallisesti voidaan sanoa, että ensin syntyi yksinkertaistettu kuvaelma ja vasta seitsemisenkymmentä vuotta myöhemmin staattinen asetelma.

Tosin nykymuotoinen näytelmä, kuten Tiernapojat, on keskiaikaista perua.

Asetelmakaan ei säily muuttumattomana vaan perinteisesti Jeesus-lapsi lisätään paikalleen vasta aattoyönä ja tietäjät loppiaisena.

Isommissa seimiasetelmissa tietäjiä saatetaan pikkuhiljaa päivien vaihtuessa liikuttaa maisemassa kohti varsinaista tallia, tähteä seuraten.

Tai kohti luolaa, koska sellaisessakin Jeesus usein syntyy.

Italiassa on tapana myös järjestää eräänlaisia eläviä seimiä, presepi viventi.

Esimerkiksi Gengassa maailman suurin seimikuvaelma levittäytyy Frasassin luolaston lähimaastoon 30 neliökilometrin alueelle. Jeesuksen syntytarinaa esitetään 300 näyttelijän voimin Tapaninpäivästä alkaen viikon ajan yleisölle, joka saapuu kirjaimellisesti ”rakkautta suurinta katsomaan”.

Entä ne yksisarviset?

Napolin-kävijöille on varmasti tuttu San Gregorio Armeno -kuja, joka on ympärivuotisesti pyhitetty seimiä, seimihahmoja ja seimikrääsää kauppaaville.

Jeesus syntyy usein keskellä italialaisittain tyypillistä hulinaa, joka ei aivan vastaa suomalaisten käsitystä Betlehemin hartaudesta: tallin tai luolan ympärillä mylly jauhaa jauhoja ja myllyä pyörittämään tarvitaan tietysti juoksevaa vettä.

Pyykkärit ovat pesupuuhissa purolla, käsityöläiset hommissaan ja väsähtänyt Benino-paimen nukkuu.

Nämä kaikki ovat vakiohahmoja.

Tietäjien kanssa paikalle saapuu usein kameli ja tämä lienee avannut erityisesti lasten riemuksi portit nooanarkkimaisesti toinen toistaan eksoottisemmille eläimille – vaikka yksisarvisille.

Vuosittain seimestä paikkansa löytävät myös päivänpolitiikan hahmot, muut julkkikset ja viimeisimmät villitykset, kuten tämän vuodet rokotuspassilla varustetut tietäjät, joita tämän napolilaisen kujan varrelta voi ostaa omaan seimeen sopivassa koossa.

Teksti: Jatta Paakkinen

Kuvat: Marjo Kaislasuo