Suomessa koulua on käyty jo yli kuukausi, Italiassa puolestaan hankitaan silloin vasta tavaroita koulua varten. Italiassa, kuten muissakin Etelä-Euroopan maissa, opiskelu alkaa aina syyskuussa. Jokainen maakunta päättää itse koulun alkamispäivän:
Bolzanossa (Trentino-Alto Adige) kello soi jo 7.syyskuuta mutta Napolissa (Campania) vasta 14.syyskuuta. Koulu alkaa aina asteittain: alkamispäivän päättää kukin oppilaitos itse. Me asumme Napolissa: tyttäreni lukio alkoi 10.syyskuuta, poikani yläaste puolestaan 14.päivä.

Italialainen koulujärjestelmä rakentuu suomalaiseen tapaan varhaisopetuksesta (scuola dell’infanzia, asilo=päiväkoti), perusopetuksesta (scuola primaria =ala-aste, scuola secondaria di 1.grado = yläaste) ja toisen asteen koulutuksesta (liceo =lukio, scuola professionale =ammattikoulu). Italiassa oppivelvollisuus on kymmenen vuotta. Päiväkoti on tarkoitettu 3-6 -vuotiaille. Peruskoulu alkaa, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. Ala-aste kestää viisi vuotta, yläaste kolme vuotta ja lukio puolestaan kokonaiset viisi vuotta.

Kun koulu alkaa, lapset saavat listan tarvittavista tavaroista. Nyt jo helpottaa, kun lapseni ovat kasvaneet, mutta ala-asteella koulun tarvikelista oli todella pitkä. Silloin joutui hankkimaan tällaisen määrän tavaraa: kymmenen isoruutuista vihkoa ja niille muovikalvot (joka aineelle oma värinsä), kansion, piirrustuspaperialbumin, riisin kopiointipaperia, lyijykyniä, värikyniä, tussit, päiväkirjan (johon merkitään läksyt), muistutusvihkon (yleisluontoisille muistutuksille tai moitteille), puhdistuspyyhkeitä, nenäliinoja, pöytätabletin (välipalaa varten) ja jopa vessapaperia !

Kouluvuoden aikana pyydettiin kaikenlaisia askartelutavaroita jouluksi ja pääsiäiseksi, ja lisää vihkoja tietenkin. Ala-asteella lasten tahdotaan olevan samanarvoisia, joten kouluun mennään koulupuvussa (grembiule). Kunnan koulussa pojilla puku (eräänlainen kaapu/essu) on sininen, tytöillä puolestaan valkoinen. Päiväkodissa asu on ruudullinen: sinivalkoinen pojilla, valko-vaaleanpunainen tytöillä. Koulupuku on ostettava itse. Kuumina kuukausina (touko-, kesä- ja syyskuussa) lapset voivat pukeutua valkoiseen t-paitaan ja sinisiin shortseihin.

Italiassa opiskeluun käytetään yhä kirjoja, joten nekin on hankittava. Ala-asteella ne ovat ilmaisia, mutta ne on tilattava kirjakaupan kautta henkilötunnusta käyttäen.Yläasteella ja lukiossa kirjat maksavat, mutta tuloista riippuen voi tehdä hakemuksen, joka palauttaa rahat keväällä. Palautuksen tosin saa vasta keväällä ja sitä ei anneta rahana vaan uusina kirjoina tai muina kirjakaupan tuotteina. Kirjoja voi toki ostaa käytettyinä kirjakaupankin kautta tai netistä. Koulukirjoja on paljon: luku- ja tehtäväkirja per aine. Reppu on todella painava; moni hankkiikin trolley-repun, jota voi vetää perässään

Suomalaiset lapset ovat omatoimisia jo varhain; moni kulkee yksin pyörällä kouluun. Italiassa tämä ei tule kuuloonkaan: vanhemmat, isovanhemmat tai koulubussi kuljettavat kouluun. Koulusta ei pääse edes pois, jos lapsella ei ole hakijaa. Kun kello soi, luokat ilmestyvät jonoittain ulko-ovelle ja opettaja katsoo, että jokaista lasta tulee joku hakemaan. Koulun pihalla vallitsee melkoinen meteli ja sekasorto, varsinkin jos sataa ja sateenvarjot tukkivat näkyväisyyden. Autot ovat toinen ongelma, sillä parkkipaikkoja on harvassa, autoja paljon, ja kaaos on mieletön. Joskus poikani koululla käy poliisi laittamassa järjestystä liikenneruuhkaan. Yläasteella lapset pääsevät kulkemaan itsenäisesti, mutta koulun alkaessa on täytettävä pinkka papereita, jotta lapsi saa luvan kulkea koulumatkat yksin. Kunnan koulussa ei ole ruokatarjoilua, joten lapset tuovat vesipullon ja evästä kotoa: panino, keksipaketti, mitä kukin haluaa, yleensä valmiita yksittäispakattuja herkkuja (merendine). Välipalatauon aikana oppilas syö pulpettinsa ääressä omat eväänsä.

Koulu kestää ala-asteellakin kahdeksasta kahteen, joten päivä on pitkä ilman varsinaista lounasta. Poikani on yläasteella ja hänen koulussaan on uusi rehtori, joka sallii nykyään vartin tauon ulkona (sään salliessa), jolloin lapset vievät eväät ulos ja syövät pihalla. Pojallani on nykyään kaksi evästaukoa: klo 10 sisällä, klo 12 ulkona.
Viime aikoina on ollut paljon keskustelua koulun alkamisajankohdasta, koska täällä on todella kuumaa. Eräät tahot ovat tehneet vetoomuksen koulun aloittamisesta vasta lokakuussa. Koulussa on liian kuuma, ei ilmastointilaitteita, lapsille tulee huono olo tai väsymys ja keskittymiskyky ei riitä. Calabriassa (Cosenza) ja Sisiliassa (Siracusa) koulunalkua onkin päätetty siirtää viikkoa myöhemmäksi, koulu alkaa siellä siis 21.syyskuuta. Tyttäreni koulu puolestaan lähetti ohjeet kuinka varautua syyskuun kuumuuteen. Tärkeimmät ohjeet olivat: muista juoda paljon vettä, vaikka ei olisi edes jano; vesipullon saa pitää pulpetilla koko päivän (yleensä pyydettävä lupa juomiseen); ilmoita heti opettajalle, jos sinua heikottaa, pyörryttää tai tunnet itsesi huonovointiseksi tai kuumeiseksi; pukeudu kevyeen asuun; liikuntatunnit pidetään vain aamuisin.

Tarkennan, että kerron koko ajan kunnallisesta maksuttomasta koulusta. Yksityiskoulut ovat asia erikseen omine tapoineen ja käytäntöineen. Ne tarjoavat myös ruokaa (maksua vastaan tietenkin). Yksityiskouluissa on jopa omat koulupukunsa, yleensä kyseisen koulun nimellä varustettuina.

Italialainen koulu eroaa suomalaisesta lähinnä siinä, että täällä panostetaan suulliseen osaamiseen. Lapset joutuvat opettelemaan monia loruja ja runoja ulkoa. Lisäksi opettajat kuulustelevat usein suullisesti ja antavat siitä arvosanan. Yläasteen 3 ja lukion loppukokeessa tärkeintä on juuri suullinen ilmaisukyky. Italialaisessa koulussa annetaan runsaasti läksyjä. Niihin kuluu lapsilta paljon aikaa. Opettajat suosivat myös ryhmätöitä, joita tehdään monissa aineissa (espanja, historia, maantieto). Opettaja valitsee ryhmät ja aiheen, ja lapset toteuttavat – kouluajan ulkopuolella ja yleensä jonkun oppilaan kotona. Tarkoituksena on oppia toimimaan ryhmänä mutta itsenäisesti, ja ryhmätyö esitetään luokassa muille tietenkin suullisesti.
Ala-asteella opiskellaan samoja aineita kuin Suomessakin eli yksi vieras kieli (englanti) ja muut tavalliset kouluaineet. Yläasteella englannin lisäksi toinen vieras kieli (joko espanja tai ranska) ja latina. Lukioita on monenlaisia ja ne keskittyvät kukin tiettyyn asiaan. On olemassa mm. matematiikkaan, kieliin ja urheiluun erikoistuneita lukiota. Valinta koulupaikasta tehdään aina tammikuussa ja hyväksyminen kyseiseen oppilaitokseen perustuu paljolti hakijan asuinpaikkaan; mitä lähempänä asut hakupaikkaasi, sitä varmemmin sinut valitaan kyseiseen oppilaitokseen.

Hyvää kouluvuotta kaikille!

Teksti ja kuvat: Miia Mattila