Ystävänpäivä on Italiassa rakastavaisten päivä. Se on yhtä juhlaa: suklaa ja jättiläiskokoiset pehmolelut kuuluvat asiaan, ja niitä myyvät niin paikalliset ruokakaupat, lehtikioskit kuin torikauppiaatkin. Italiassa koko juhla tuntuu olevan silkkaa rahastusta; ihmiset osoittavat suureellisesti tunteitaan (turhan kalliiden) tavaroiden kautta. Suklaa, pehmolelut, hajuvedet ja korut ovat päivän pääosassa.

Lapsuudessani Suomessa ystävänpäivä oli nimensä mukaisesti ystävien päivä. Silloin lähettelin kortteja tai soitin ystävilleni. Italiassa päivä on puolestaan täynnä rakkaushumua – tai jopa tragediaa. Voi sitä poikaa, joka ei hanki tyttöystävälleen lahjaa! Ainakin Etelä-Italiassa on anteeksiantamatonta olla muistamatta naistaan. Lahja tai ravintolaillallinen on paikallista ”pakkopullaa”, jos haluaa välttyä riidoilta. Nainen haluaa huomiota ja vaatii mieheltään osoituksia siitä lahjojen muodossa.

Vaikka ystävänpäivä on nykyään täynnä rakkautta, harva tietää, että sen alku oli karu ja täynnä verenvuodatusta. Pyhä Valentinus (San Valentino) oli italialainen pappi, joka eli 200-luvulla. Hänestä tuli Ternin piispa jo 21-vuotiaana. Hän julisti kristinuskoa ja vihki salaa rakastuneita sotilaita. Perimätiedon mukaan keisari Claudius II mestautti Valentinuksen, sillä hän ei hyväksynyt kristittyjä eikä sotilaiden avioliittoja. Näin Valentinuksesta tuli marttyyri ja rakastavaisten suojelija. Nykyisessä muodossaan ystävänpäivän vietto alkoi kuitenkin 1300-luvun Englannissa, mistä se levisi vuosisatojen kuluessa ympäri maailmaa.

Terni on kaupunki Umbriassa, ja se on Valentinuksen syntymä- ja hautapaikka. Seudulla vietetään vuosittain Le Feste Valentiniane -juhlallisuuksia (monenlaisia tapahtumia) pyhimyksen ja rakkauden kunniaksi. Moni suuntaa sinne myös pyhiinvaellukselle.

Ihanaa ystävävänpäivää kaikille

Teksti ja kuvat: Miia Mattila