
Lautasellinen pastaa!

Tapaan ystäväni Pirjo Toivasen pitkästä aikaa Milanossa erään kulttuuritapahtuman yhteydessä. Minulla on ilo esitellä hänet tällä kertaa NOI-lehden lukijoille.
Kerrohan Pirjo lukijoille lyhyesti siitä miten päädyit elämään Italiassa.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten tulimme lomalle Italiaan. Tyttäremme oli vuoden vanha ja istui rattaissa. Chioggian kaupungissa lähellä Venetsiaa lapsemme itki suureen ääneen naama punaisena. Erään ravintolan ovenpielessä yritimme rauhoittaa häntä vesipullolla ja tutilla. Ravintolan omistaja tuli ulos, katseli hetken tilannettamme ja totesi, että lapsella on nälkä. Ehkä lapsi pitäisi Penne -pastasta tai jauhelihakastikkeesta.
Mies nosti tytön rattaissa sisään, leperteli Bella Bambinaa ja toi tytölle pikku kulhollisen pastaa. Lapsi söi, rauhoittui ja nukahti. Tarjoilija siirsi hänet rattaissa verhon taakse meidän lähellemme, sivuun sisään tulevien muiden asiakkaiden hälinästä. Niin mekin saimme syödäksemme.
Toisen kerran eksyimme hiihtoretkellä Chamonixistä Courmayeriin a taas koimme saman: nälkäiset lapset nostettiin ravintolatuoleihin tyynyjen päälle ja gnocchi -annokset tulivat keittiöstä ennen kuin ehdimme edes tilata mitään. Suhtautuminen lapsiin oli ihan toista kuin mihin olimme joutuneet tottumaan Englannissa ja Hollannissa, joissa asuimme tyttäremme kasvaessa, tai kun olimme matkustaneet lomalla Ranskassa.
Elämäntapa Italiassa on myös rennompaa kuin näissä maissa. Ranskassa pitää tietää mikä viini sopii juuri tähän ruokalajiin, Italiassa juodaan juuri sitä mistä tykätään.
Kirjasi Proseccoa per favore! -teos kuvaa asettumista Italiaan. Siitä on otettu toinen painos. Onneksi olkoon!
Niinpä! Teoksesta selviää se, miten löysimme Stresan.
Sinulla on elämää myös Suomessa, jossa käyt säännöllisesti. Iäkäs äitisi asuu Porissa. Sinulla ja miehelläsi Reijolla on koti myös Helsingissä. Onko Stresan koti se tärkein paikka kuitenkin?
Kyllä vaan. Olemme Stresan kaupungin asukkaita. Äitini on kohta 92. Hänen luonaan käymme usein. Lisäksi meillä on 33-vuotias tytär Helsingissä ja monta tärkeää ystävää.
Työurasi päätyttyä aloit kirjoittamaan mm. romaaneja ja perustit Stresa Kustannuksen. Romaanitrilogiasi kolmas teos on ilmestynyt hiljattain ja saanut erinomaisia arvioita ja palautteita. Kerrohan romaaniesi teemoista.
Irrottauduin työelämästä kymmenisen vuotta ennen eläkeikää kirjoittamaan. Olin aina siitä haaveillut, tallettanut kirjeitä ja päiväkirjoja. Löysin kirjoittajakaverit Mari Mörön verkkokurssilta ja yhdessä perustimme Stresa Kustannuksen. Se on osuuskunta.
Kirjojeni teemat liittyvät omiin kokemuksiini ihmissuhteiden ja perheen merkityksestä, matkailuinnosta ja seikkailuhalusta. Nyt syksyllä ilmestyneen kirjan käsikirjoituksen aloitin ensimmäisenä. Rooleja vai rakkautta? -romaani kertoo viisikymppisen naisen pyrkimyksestä pysyä työelämän kuvioissa mukana, vaikka moni nuorempi pyrkii joka suunnasta ohi kokemuksella ja osaamisella. Naiseen kohdistuu paljon paineita. On oltava kaunis ja taitava. On tasapainoiltava ympäristön vaatimusten ja omien unelmien ristiaallokossa.
Trilogiasi henkilöt tuntuvat tuiki tavallisilta, todellisilta ihmisiltä. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Italiaan. Kuvaat monenlaisia ihmissuhteiden käänteitä. Roolihenkilöiden ajatuksissa sekä teoissa tapahtuu paljon. Miten olet kehittänyt kykysi luoda mielikuvituksen avulla romaanisi päähenkilöt sekä heidän elämänsä näyttämöt?
Tapahtumapaikat kirjoissani ovat oikeita ja olen asunut tai vieraillut niissä tai hyvin niitä muistuttavissa paikoissa. Henkilöt olen luonut yhdistelemällä erilaisia ominaisuuksia, joita olen tunnistanut, ihaillut tai hämmästellyt eri vaiheissa elämääni tapaamissani ihmisissä. Työelämässäni vietin tunteja ja päiviä minulle aiemmin tuntemattomien suomalaisten kanssa, jotka tulivat Lontooseen tai Haagiin etsimään markkinoita tuotteilleen. Tapasin ihan erilaisia tyyppejä kuin omaan ystäväpiiriini oli valikoitunut. Se oli tavattoman antoisaa aikaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla millaista on toimia pienkustantajana ja työskennellä uusien kirjailijalupausten kanssa?
Osuuskuntaamme otamme uusia jäseniä harvoin. Meitä on nyt kahdeksan, alun perin kuusi. Yhdessä hyväksymme uuden henkilön, joka sopeutuu porukkaan. Tapaamme vuosittain Stresassa. Mari Mörö toimii sparraajanamme ja tekstiemme pääarvioijana. Hän vetää vuosittaiset kirjoittajatapahtumat ja lisäksi meillä on ollut muutamia verkkotapaamisia, joissa käymme läpi tekstejämme. Annamme toisillemme palautetta, rohkaisemme ja tuemme toisiamme. Ainoa asia, jossa meillä pienkustantamona on vaikeuksia, on markkinointi.
Olit Stresa Kustannuksen osastolla Helsingin kansainvälisillä kirjamessuilla syksyllä. Millainen kokemus se oli?
Olemme olleet vähintään yhdessä suuressa tapahtumassa vuosittain. Tänä vuonna valitsimme Helsingin Kirjamessut. Tämä oli viiden vuoden aikana kolmas kerta. Olemme olleet mukana myös Turun Kirjamessuilla viime vuonna, Tampereen Kirjamessuilla sekä muutamissa pienemmissä kesätapahtumissa. Kirjastoissa olemme esiintyneet ja olemme järjestäneet julkistustilaisuuksia. Tämä on kaikki tunnetuksi tekemistä, mutta näissä tilaisuuksissa tapaamme myös muita kirjailijoita ja lukijoitamme, bloggareita ja muita kirja-arvioijia.
Olette matkustaneet paljon ja asuneet useissa maissa. Miten luonnehtisit Italiaa tästä näkökulmasta katsottuna?
Italia on paras paikka asua ja kirjoittaa. Stresassa on rauhallista ja kaunista. Luonto on lähellä. Matkustaminen on kuitenkin intohimomme. Kun matkustaa on hyvä pitää mielessä jokin teema. Muuten sitä vain ihmettelee ja pällistelee. Viime aikoina olemme kiertäneet Italiaa Goethen jalanjäljissä, hänen matkapäiväkirjansa kainalossamme. On mainiota verrata tätä päivää aikaan lähes 250 vuotta sitten. Kirja-aihe on mielessä. Reijolla on jo kuvat valmiina.
Oletteko miehesi Reijon kanssa kiinnostuneita samoista asioista?
Olemme molemmat kiinnostuneita matkustamisesta. Halusimme molemmat muuttaa ulkomaille jo ennen kuin tapasimme. Se oli yksi yhdistävä tekijä. Reijon valokuvausharrastus vie häntä viidakkoon ja muihin jännittäviin paikkoihin, joissa olen ollut mukana.
Mitä sinulle merkitsevät kulttuuri ja taide?
Italiassa on kulttuuria ja taidetta, josta olemme nähneet vasta murto-osan. Kulttuuria löytyy kaikkialta, mutta johonkin on pakko keskittyä, jotta siitä saa irti. Vasta nyt kun olen tavannut historiaa ja kulttuuria syvällisemmin tuntevia ihmisiä, olen pääsemässä jyvälle siitä kuinka asiat liittyvät toisiinsa. Se kiehtoo.
Kiitos Pirjo haastattelusta! Jäämme odottamaan seuraavaa kirjaa.

Teksti: Ylva Rewell
Kuvat: Reijo Toivanen